Kirjoituksen otsikko on poimittu suoraan YLE:n jutusta. Emme voisi olla enempää samaa mieltä OP-Ryhmän henkilöstöjohtaja Hannakaisa Länsisalmen kanssa, jonka näkemystä jutussa siteerataan.
Näkemyksemme mukaan kolme samanaikaista muutosvoimaa on johtanut tähän tilanteeseen, jossa organisaatiot kuumeisesti yrittävät ratkaista työn tekemisen tulevaisuutta. Osa joustavammalla, osa vähemmän joustavalla mallilla.
1. Palaveria palaverin perään
Tarvittavat teknologiat etätyön tekemiseen ovat olleet olemassa jo monta vuotta, mutta vasta koronan aiheuttama erikoistilanne muutti myös etätyön sosiaalisesti hyväksyttäväksi, jopa tavoiteltavaksi.
Helpolla etätyöllä on kuitenkin myös varjopuolensa. Esimerkiksi Microsoftin tutkimus [https://www.microsoft.com/en-us/worklab/work-trend-index/will-ai-fix-work] kertoo, että heidän videopalvelussaan käytetty aika on kolminkertaistunut vuodesta 2020.
Monen tietotyöläisen kalenteri onkin kuin ammuttu täyteen palavereita. Muita työtehtäviä hoidetaan joko moniajona palaverien aikana tai iltavuorossa.
Tärkeiden, "vaativaa ongelmanratkaisua ja luovuutta edellyttävien" töiden osalta moniajo palavereissa ja iltavuorot ovat tietysti myrkkyä. Tärkeät hommat tulisi hoitaa silloin, kun aivot ovat parhaassa terässä.
2. Keskeytyksiä keskeytyksille
Toinen mahtava juttu, jonka teknologia on mahdollistanut on tietysti mahdollisuus viestiä valonnopeudella kenen tahansa kanssa. Useimmiten vielä vaikka kuinka monessa kanavassa ja palvelussa.
Tälläkin mahdollisuudella on varjopuolensa. Tietotyöläinen elää jatkuvassa viestitulvassa, eikä ilman kivenkovaa päättäväisyyttä pysty välttymään viestien aiheuttamilta keskeytyksiltä. Saattaa tietysti olla, että osittain haluamme myös keskeytyksiä, koska ainahan pieni dopaaminiannos kelpaa uuden viestin saapuessa.
Keskeytykset eivät tietenkään myöskään mitenkään edistä "vaativaa ongelmanratkaisua ja luovuutta vaativia töitä".
3. Ruutu aina nenän edessä
Etä- ja hybridityö on joustavoittanut työelämää. Kiitos siitä!
Joustavuus tarkoittaa kuitenkin todennäköisesti sitä, että kun pitää saada joukko ihmisiä kasaan, joku on aina etänä. Yhdenkin henkilön etänä oleminen taas automaattisesti muuttaa kokoontumisen luonnetta. Käytännössä kaikki asiat pitää tehdä digitaalisesti, koska muuten etänä olevat jäävät automaattisesti paitsioon.
Fläppitaululle ei voi kirjoitta, koska se ei näy. Liikkuminen on hankala, koska kamerat eivät seuraa mukana. Lähes kaikki, ihmiselle luontainen, sanaton vuorovaikutus laimentuu, kun tuijotetaan ruutua.
Odottelemme vielä erilaisia suoraan aivoihin kytkettäviä käyttöliittymiä, mutta siihen asti ihminen on fyysinen olento, joka elää fyysisessä kolmiulotteisessa maailmassa.
Parashutin lanseeraus on vain muutaman päivän päässä, joten pakko kiittää YLE:ä ja Hannakaisa Länsisalmea (lätkätermein) syötöstä lapaan.
Toisessa osassa tarkemmin siitä, miten olemme ajatelleet näihin muutosvoimiin vastata.
Comentarios